Keskustelu Markus Leikolan laatimasta kirja-alan nykytilaa kartoittavasta laajasta selvityksestä jatkuu. Särö julkaisee Leikolan vastineen toukokuussa julkaisemaamme kirjailija Venla Hiidensalon artikkeliin.
Jutut
Aseellisen puolustuksen vahvistaminen esitetään julkisessa keskustelussa nyt järkevänä ja välttämättömänä. Järjellä voi perustella sekä sotaa että rauhaa, mutta se ei kerro, mikä on moraalisesti tavoiteltavaa tai oikein, kirjoittaa kirjailija Evelin Kask kolumnissaan.
”Minun olisi erittäin helppo vihata teitä. Nykyisessä kuplassani olette juuri niitä, jotka äänestävät väärin, ajattelevat väärin, elävät väärin. Sen sijaan olen alkanut ymmärtää teitä. Muistan, millaista teidän elämänne oli. Meidän elämämme.” Toimittaja, opettaja ja vapaa kirjoittaja Teresia Terentjeff pohtii lapsuuteen kurottavassa kirjeessään, millaiset kokemukset tekevät syrjäkylien kasvateista näkymättömiä ja halveksittuja.
Kirja-alan nykytilaa kartoittavassa tuoreessa selvityksessä on vakavia puutteita, esittää kirjailija Venla Hiidensalo. Selvityksen laatinut Markus Leikola on hänen mukaansa unohtanut kirjailijan sivuuttamalla niin Kirjailijaliiton tulotutkimuksen, tuhannen kirjailijan allekirjoittaman avoimen kirjeen kuin Euroopan kirjailijoiden neuvoston näkemykset.
Pääministeri Sanna Marinin kirja vaikuttaa self help -oppaista kopioidulta fraasikokoelmalta, presidentti Alexander Stubbin kirja taas löysien itsestäänselvyyksien kokoelmalta, kuvailee kielentutkija, esseisti Janne Saarikivi. Millä järjellä, tarkkuudella ja herkkyydellä meitä oikeastaan johdetaan? – Essee julkaistaan myös Saarikiven pian ilmestyvässä kirjassa Kieli vie (Teos, 2026).
Jo yhdenkin valokuvan katselusta voi saada eväitä oman elämäntarinan uudenlaiseen tarkasteluun, kirjoittaa valokuvaterapiakouluttaja ja psykoterapeutti Ulla Halkola valokuvan ja kaunokirjallisuuden yhteyksiä käsittelevässä tietokirjassaan.
Kirjallisuuskriitikoiden väitetään usein nostavan esiin tuttaviensa teoksia, mutta toisaalta heiltä odotetaan esteellisyysasioissa äärimmäisen korkeaa moraalia, kirjoittaa kriitikko, esseisti Vesa Rantama. Välitetäänkö Suomen kulttuuripiireissä esteellisyydestä? Milloin on syytä jäävätä itsensä, jos arvioitavana ei ole sukulaisen, sydänystävän tai työkaverin teos?
Marginaalissa voi parhaimmillaan kukoistaa, jos sivullisuus nähdään voimavarana, kirjoittaa päätoimittaja Mark Mallon pääkirjoituksessaan.
Euroopan getoissa ja keskitysleireillä vuosikymmeniä sitten eläneiden kirjoittajien runot voisivat yhtä hyvin olla eiliseltä, kirjoittaa toimittaja ja kirjailija Jussi Hanhivaara. Arvioitavana Timo Suutarisen toimittama ja suomentama runokokoelma Taivaan punalasin läpi – juutalaisia runoja.
”Taiteella on poikkeuksellinen kyky saada ihmiset ajattelemaan itse. Se on tärkeää, koska itsenäisesti ajattelevat ihmiset pystyvät vaikuttamaan tämän järjettömän maailman epäkohtiin”, sanoo porvoolaislähtöinen kuvataiteilija ja kirjailija Viggo Wallensköld Särön haastattelussa.