Etusivulle
0,00 €
Suomalaisesta kokeellisesta runoudesta väitellyt kirjallisuudentutkija Miikka Laihinen esittelee taiteenlajia, joka monelle kirjallisen tai kuvallisen ilmaisun harrastajalle ja ammattilaisellekin on jäänyt vieraaksi. Mistä visuaalinen runous on peräisin, miten sitä pitäisi lukea ja mitä siitä voi saada irti?
”Kun eläimet käyttäytyvät lajilleen ominaisin tavoin, jotka hyödyttävät niiden ravinnon saantia ja jälkeläisten tuotantoa, puhutaan mieluiten vaistosta silloinkin, kun samankaltainen toiminta inhimillisessä maailmassa nähdään älyllisenä. Miten väärinymmärrettyjä ja aliarvostettuja ovatkaan olleet kaikkien muiden luonnonolioiden kuin Homo sapiensin omat kyvyt”, kirjoittaa kirjailija Leena Krohn esseessään.
Kahdeksan vuosisataa sitten eläneen persialaisen Rumin runot koskettavat nykylukijoita yhä kautta maailman. Rumin elämään vaikutti syvästi vaeltava mystikko Shams, joka oli runoilijalle paitsi hengellinen kumppani, mahdollisesti myös rakastettu, kirjoittaa toimittaja ja kirjailija Jussi Hanhivaara esseessään.
Lars Sundin osin omaelämäkerrallisessa Pietarsaari-trilogiassa seurataan säveltäjä Alf Holmin elämää 1940-luvulta nykyaikaan. Taiteenteon houkutus säilyy vahvana läpi sukupolvien, vaikka arvot, mahdollisuudet ja valinnat muuttuvat, kriitikko Suvi Ahola kirjoittaa arviossaan.
Lauri Sipari on suomentanut klassikkonäytelmä Faustin onnistuneella ja iskevällä tavalla, kirjoittaa Pirkko Holmberg arviossaan. Vuosikymmenten varrella eri Goethe-suomentajat ovat ratkaisseet eri tavoin ydinkysymyksen siitä, onko tärkeämpää pitää huolta loppusoinnuista vai ilmaisun luontevuudesta.
On tarpeen lausua vielä muutama sana Pyhtään Käsitekesästä ja Suomen vapaasta tiedeinstituutista, kirjoittaa dosentti Taina Saarikivi. Kun korkeatasoisia tieteellisiä esitelmiä, monipuolista kirjallisuustarjontaa ja taidenäyttelyjä sisältäneen kaikille avoimen festivaalin järjestäjiä syytetään fasismin normalisoinnista, taustalla vaikuttavat vahvistusvinouma ja irrationaalinen pelko.
Berliinissä asuva filosofi ja tietokirjailija Michael Andrick kertoo Särölle ajatuksiaan moraalin ja moralismin, faktan ja totuuden sekä polarisaation käsitteistä. Moraalivankila-kirjassaan hän analysoi poikkeuksellisen terävästi Saksan keskusteluilmapiirin umpikujaa ja vastakkainasetteluja. Andrickin esittämät ratkaisut tulehtuneeseen tilanteeseen voisivat tuulettaa myös suomalaista keskustelukulttuuria ja ennaltaehkäistä väkivallan kierrettä.
Geneettinen kritiikki tutkii kirjoitusprosesseja ja tekstien alkuperää muun muassa käsikirjoitusluonnosten ja kirjoitusmenetelmien kautta. Kirjallisuustutkimuksen tuntemattomampaa haaraa valottavan artikkelikokoelman ytimessä on syvä arvostus luovaa prosessia, työn vaiheita, keskeneräisyyttä ja muuttuvia suuntia kohtaan, kirjoittaa Katariina Kärkelä arviossaan.
Rahoituksen saaminen kulttuurihankkeille, joiden suunnitelmassa ei ole mainittu digitalisaatiota tai tekoälyä, on poikkeuksellisen raskaan kiven alla, kirjoittaa Mark Mallon uuden Särön pääkirjoituksessaan. ”Taiteen ja kulttuuristen kohtaamisten itseisarvon pitäisi myös digiaikana olla itsestäänselvyys.”
Kirjailija ja säveltäjä Markus Niemelle irtautuminen helluntailaisliikkeestä oli pitkä, ristiriitainen ja perinpohjainen prosessi, joka sai alkunsa taiteellisista ja tieteellisistä nautinnoista. Prosessin lopputulos – vapaus ajatella itsenäisesti ja vapautuminen uskonyhteisön kontrollista – toi mukanaan uudenlaisia ongelmia.